Notifications
Clear all

Viestien julkaisemisesta

Miten lisään uuden viestin? Voit lisätä uuden keskusteluaiheen, kun olet foorumin etusivulla. Silloin tämän tekstilaatikon alla näkyy painike, jossa lukee "Add topic". Klikkaa painiketta ja tekstinsyöttölomake avautuu. Et tarvitse foorumille kirjoittamista varten kirjautumistunnuksia.

 

Huomaathan, että lähettämäsi viestit tarkastetaan ennen julkaisemista. Lähettämäsi viesti ei siis välttämättä näy heti foorumilla, vaikka se näkyykin sinulle sillä laitteella, josta lähetit viestin. Viestien tarkastamiseen kuluu noin 1–3 arkipäivää. Julkaisemattoman viestisi tunnistat huutomerkkikuvakkeesta otsikon edessä. Julkaistun viestin edessä oleva kuvake muuttuu paperiarkin muotoiseksi.

Kokemuksia viestinnästä rajan takaa

2 Posts
2 Users
0 Likes
1,061 Views
 Tuntematon käyttäjä
Posts: 13
Topic starter
 

Kokemuksia viestinnästä rajan takaa

Hei!

Halusin kertoa omista kokemuksistani, jotka liittyvät vuoden takaiseen poikamme kuolemaan. Hän joutui taksin yli-ajamaksi ja kuoli.
Vuorokausi kuolemansa jälkeen hän ilmestyi minulle, kun olin valveilla ja sanoi: "Älä itke, äiti, Minulla on hyvä olla."
Tämän vuoden aikana hän on näyttäytynyt minulle useasti. Olen kysynyt, onko hän tavannut äitini, joka kuoli 20 vuotta sitten ja hän vastasi myöntävästi.
Kaikki hänen näyttäytymisensä ovat olleet positiivisia ja niistä on jäänyt hyvä olo.
Jo Karjalan evakko-mummoni näki asioita etukäteen ja koki asioita tuonpuoleisesta. Lahja siirtyi äidilleni ja sitten minulle. En ole tietoisesti halunnut tätä taitoa kehittää, mutta näkeminen ja telepatia ja rajantakaa tulleet kokemukset ovat olleet luonnollisia. Ensimmäiset kokemukseni muistan ajalta jolloin olin 3-vuotias.
Olen maalaisjärkinen opettaja ja omasta nielestäni ns. vakaa persoona, jolla on jalat maassa. En halua kurkistaa tuonpuoleiseen esim meedio-istuntojen kautta.
Kaikki kokemukseni ovat tulleet minulle luonnostaan enkä ole niitä tietoisesti hakenut.
Toivoisin tänne keskustelua muiden kokemuksista.
Kaikki tapahtuu anonyymisti eli ei tarvitse pelätä joutuvansa leimatuksi.
Itse puhun asioista luontevasti perheen ja ystävien kesken enkä ole koskaan kokenut, että minua olisi karsastettu. Toki en ole asiaa markkinoinutkaan, vaan aika usein joku vieraampi henkilö on tullut kysymään, onko totta, että minulla on tällaisia kokemuksia. Kun olen vastannut myöntävästi, on hänkin rohkaistunut kertomaan omista kokemuksistaan, Nuorin lapsemme, tytär, 21-vuotias, on mitä ilmeisimmin saanut tämän lahjan perintönä ja keskustelemme asiasta aika ajoin.
En ole koskaan kokenut tätä ominaisuutta rasitteena ja siksi kutsunkin sitä lahjaksi.
Rohkaisen kertomaan kokemuksianne!
Nainen, 60-vuotias, 4 lapsen äiti(joista yksi rajan takana) ja identtisten 4-vuotiaiden kaksos-tyttöjen mummo.

 
Posted : 22/11/2019 01:1
Posts: 2
Admin
 

Kiitos kirjoituksestasi ja rajantakaisten kokemustesi jakamisesta kanssamme.

Ihmiset kokevat kohtaamisia kuolleiden kanssa, koska kuolleet kuuluvat elämään – he ovat kuuluneet elämäämme ja jäävät elämään kanssamme myös kuolemansa jälkeen. Selkeän ja tarkan rajan sijasta elämä ja kuolema ikään kuin liukuvat toisiinsa.

Elämän ja kuoleman raja on monitasoinen. Kuolema koskettaa suhteitamme toisiin ihmisiin ja muihin eläimiin , ja se järisyttää kokemusta aikaisemmin ymmärrettävänä jäsentyneen maailman ehdoista. Suru kuvastaa tällaista kokemusta.

Kun aikaisemmin tuttuna pidetty maailma menee sijoiltaan, tutkimusten mukaan surevat ihmiset kuvaavat ikään kuin irtoavansa siteistä, joilla he ovat olleet kiinnittyneinä elämänsä kulkuun. Yhdessä lastensa menettäneiden kanssa perustettu järjestö ’Käpy-lapsikuolemaperheet’ on kerännyt koskettavaa aineistoa vanhempien kokemuksista, joissa tällaiset piirteet toistuvat. Varpu Alasuutari kuvaa surun kokonaisvaltaisia kokemuksia teoksessa “Mielen rajoilla”.

Monet ihmiset kertovat surressaan kommunikoivansa kuolleiden läheistensä kanssa. Uudessa kirjassaan ”Sata kirjettä kuolleelle äidille” Meiju Niskala kuvaa tällaisia kokemuksia. Jotkut pyytävät neuvoja, toiset saavat niitä hankalissa tilanteissa pyytämättään. Toisille edesmenneet tulevat kertomaan että tulevaisuudessa asiat järjestyvät. Joitakin rauhoitetaan surevan mahdottomalta tuntuvassa tilanteessa. Monissa kertomuksissa kuvataan vainajan kykyä tuoda tietoa tulevaisuudesta. Jotkut kertovat edesmenneen omaisen kuvaavan omaa tilannettaan, toisia puolestaan vakuutetaan että riidat on sovittu ja asiat annettu anteeksi. Keskeneräisiksi jääneiden ihmissuhteiden selvittäminen on yksi toistuva tapaamisten aihe.

Surua kuvaavissa tutkimuksissa ihmisten kertomukset vuorovaikutuksesta kuolleen omaisen kanssa ovat yleisiä. Erään englantilaisen tutkimuksen mukaan yli puolella liki kolmestasadasta leskestä oli vuosien ajan erilaisia, usein moniaistisia kokemuksia kuolleen läheisensä läsnäolosta. Toisen väestötutkimuksen perusteella läsnäolon tunteen lisäksi aistimukset olivat visuaalisia tai kuultuja.

Tutkimukset tästä aiheesta ovat edelleen niukkoja, mutta niiden perusteella kokemukset vainajien kohtaamisesta ja kommunikaatiosta heidän kanssaan eivät liittyneet ainoastaan välittömästi menetyksen jälkeiseen aikaan, vaan ne saattoivat kestää vuosia. Leskien kokemukset on kuvattu yleisemmiksi onnellisina pidettyjen suhteiden jälkeen, ja useimmiten niiden kuvattiin antavan tukea. Ihmiset kuvasivat myös keskenjääneiden suhteiden läpikäyntiä tai hankalia välienselvittelyjä. Useimmat kokemukset myös niistä olivat myöhemmin voimistavia. Kertomuksia voimistavista kohtaamisista on kuvattu myös eräässä tutkimuksessa orvoiksi jääneiden lasten parissa. Lapset kuvasivat, että he kokivat vanhempien antavan tukea ja neuvoja elämäntilanteissa vielä vuosia myöhemmin.

Tutkimushankkeemme “Mieli ja toinen” vastaanotti parisataa spontaania kirjettä ihmisten arkiymmärryksen ylittävistä, kummista kokemuksista. Niiden joukossa oli kymmeniä kertomuksia vainajien kohtaamisesta. Toinen tutkimushankkeemme aineisto “Kuolema, menetys, muisto” toimitettiin yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa. Myös se käsitti kymmeniä kirjeitä, joissa kirjoittajat kuvasivat kokemuksia kuolemanjälkeisistä kohtaamisista ja vuorovaikutustilanteita edesmenneiden läheisten kanssa.

Mieli ja toinen-tutkimukseemme lähetetyissä kirjeissä kuvastui yhteyden luomisen ja pitämisen merkitys. Eräs kirjoittaja kuvasi edesmenneen lähettävän merkkejä voinnistaan. Ne saattoivat ilmetä unissa tai valveilla symboleiksi tulkittujen lintujen, outojen luonnonilmiöiden tai aineellisten muutosten muodossa.

Merkit saattoivat myös olla tunnetiloja tai aistimuksia äänistä, valoista tai läsnäolosta. Ne saattoivat vaikuttaa surevan koko elämään. Merkkien välityksellä surija tuli alttiiksi ottamaan vastaan ymmärrystä maailmasta sekä omasta ja muiden olemassaolosta sen piirissä. Joskus läheisen kerrottiin lähettäneen viestin juuri kuolemansa hetkellä. Joskus kokemus oli syvästi ruumiillinen huojennuksen tunne. Merkit tulkittiin todisteiksi siitä, että läheinen huolehtii surevista ja jatkaa elämäänsä heidän kanssaan, ja samalla niitä pidettiin lohduttavina.

Kirjoittajat kuvasivat myös kokemuksia edesmenneiden läheisten vierailuista. Niiden kerrottiin ilmenevän erilaisten aistimusten tai tuntemusten välityksellä. Kuultu ääni saattoi olla tuttu, aistitut liikkeet huoneessa kuten aikaisemmassa yhteisessä elämässä. Kokemuksiin liittyi usein vakuuttuminen siteen jatkumisesta, ja siten ne olivat luonteeltaan rauhoittavia.

Eräs kirjoittaja kuvasi yksityiskohtaisesti, miten hän huolehti edesmenneen läheisen voinnista ja tulkitsi säännöllisesti hänen lähettämiään merkkejä tuonpuoleisesta. Edesmennyt siis tarvitsi häntä edelleen. Merkkien lähettämisen lisäksi edesmennyt läheinen oli yhteydessä kirjoittajaan huolehtimalla vastavuoroisesti hänen hyvinvoinnistaan. Kirjoittajan mukaan edesmennyt oli varoittanut häntä aikaisin vaarallisen taudin oireista. Huolenpito muodostui symmetriseksi ja lujaksi siteeksi maailmojen välille.

Useimmissa kulttuureissa rajaa elämän ja kuoleman välillä ei nähdä ehdottomana. Edesmenneitä ihmisiä ei välttämättä määritellä poissaoleviksi vaan he saattavat olla kuoltuaan monella tavoin läsnä esi-isinä, voimina tai henkinä, maailmankatsomuksista riippuen. Heiltä saatetaan kysyä neuvoa erilaisissa pulmissa, esimerkiksi parantamisen yhteydessä.

Vallalla olevaa länsimaista kulttuurista käsitystä surusta kuvaa kuitenkin hyvin hämmennys ja salailu, jonka puhuminen rajanylittävinä pidetyistä kokemuksista saa aikaan. Vaikka tarkkoja väestötutkimuksia aiheesta ei ole, myös länsimaissa on yleistä, että ihmisillä on kokemuksia kuolleiden läheisten läsnäolosta tai yhteydenpidosta edesmenneiden kanssa. Kokemukset kertovat ihmisten välisten siteiden vahvuudesta ja siitä, kuinka olemme olemassa maailmassa suhteessa toisiimme.

Elämän ja kuoleman välisen rajan määrittely on sidoksissa kulttuurisiin käsityksiin, käytäntöihin ja maailmankuvalliseen ymmärrykseen. Fysiologinen raja, joka perustuu tutkimukseen aivojen, sydämen tai hengityksen pysähtymisestä, on paitsi lääketieteellinen, myös yksi kulttuurinen määritelmä monesta. Se on saanut länsimaisessa yhteiskunnallisessa käytössä ja sen siivittämänä universaalin ”tieteellisen” aseman, ja sen avulla perustellaan elämän ja kuoleman välisen selkeän ja luonnollisen rajan olemassaoloa.

Sureville ihmisille tarjotaan usein lohdutukseksi, että aika parantaa haavat ja suru päättyy aikanaan. Näin mahdollisesti tapahtuukin, mutta surun päättymisen ajankohtaa on todennäköisesti yhtä vaikeaa tietää kuin päiviensä määrää.

Mari Pulkkisen väitöskirjan mukaan asenteella sivuutetaan tärkeä ja olennainen osa ihmisten elämää. Samalla sivuutetaan se, mitä kuolema tekee meille ja kuinka se vaikuttaa siihen, miten näemme oman kuolemamme, elämän ihmistenvälisissä suhteissa sekä siteet kuolleisiin läheisiimme. Pulkkinen tiivistää tutkimuksensa sanomalla, että surua ei voi suorittaa. Tietysti voi yrittää – ja juuri se kuvastaa länsimaista ajatusta yksilötoimijasta ylivoimaisten haasteiden ja ponnistelujen maailmassa.

Kirjallisuutta ja linkkejä:

Aho Anna Liisa ja Kaunonen Marja: Suru – selvityminen ja surevien tukeminen. Thanatos 3:5-9, 2014. https://thanatos-journal.com/2014/12/01/thanatos-vol-3-22014-suru-selvi…

Alasuutari Varpu: Kuolema, suru ja kummat kokemukset. Kirjassa: Honkasalo Marja-Liisa ja Kaarina Koski (toim.) Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017.

Honkasalo Marja-Liisa ja Kaarina Koski (toim.) Mielen rajoilla. Arjen kummat kokemukset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017.

Käpy – Lapsikuolemaperheet https://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/lapsen-kuolema-on-vanhem…

Niskala Meiju: Sata kirjettä kuolleelle äidille 2019

Pulkkinen Mari: Salattu, suoritettu ja sanaton suru. Helsingin yliopisto. Uskontotieteen väitöskirja, 2016.

Meiju Niskala ja Mari Pulkkinen, Yle 1, Kulttuuricocktail: Surua ei voi suorittaa
https://areena.yle.fi/1-4531895

Mieli ja toinen (Suomen Akatemia 266573, 2013- 2016 ). https://mindandother.wordpress.com/

 
Posted : 22/11/2019 01:1

Leave a reply

Author Name

Author Email

Title *

Preview 0 Revisions Saved