Horisontin toimittaja esitti lopuksi kysymyksen:
“Millaisen roolin kumma voi saada osana yhteiskunnallisia suhteita?”
Ohjelma katkesi harmillisesti ennen kuin olin saanut vastattua kysymykseen kummasta osana yhteiskunnallisia suhteita. Tarkoitan tieteen ohella myös julkista asiantuntijuutta, jonka tuottamisesta, oikeuttamisesta ja käytöstä kumman kokijat jäävät sivuun. Ongelma liittyy perusoikeuksiin, kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin vaikuttaa omiin asioihinsa ja niitä koskevaan päätöksentekoon sekä siihen että tulee sen puitteissa vakavasti otetuksi. Tutkittu tieto kummista kokemuksista enempää kuin kokijoiden sanottavasta ei välity asiantuntijoiden tietovarantoon eikä päättäjille. Sitä ei ole enempää koulujen, terveydenhuollon kuin oikeustoimen tai tiedonvälityksen alan koulutusohjelmissa tai jos on, se on hatarasti ja usein mielipiteenomaisesti määritelty, patologisoitu ja vastaa harvoin kokijoiden omaa käsitystä. Kumma määritellään edelleen useimmiten ’uskomukseksi’ ja silloin joksikin sellaiseksi, joka on totuudellista tietoa tuottavan tieteellisen tiedon ulkopuolella.
Ohjelmassa puhuimme terveydenhuollon asiantuntemuksen vinoutumista mutta vastaava ongelma koskee myös yhteiskunnallisia palveluita ja päätöksentekoa. Keskustelemme nykyään kokemusperäisen tiedon jäämisestä toisarvoiseen asemaan asiantuntijuuden piirissä ja vielä kärjistyneempi tilanne on kumman kokijoiden kohdalla. He ovat monessa merkityksessä yhteiskunnallisen asiantuntijuuden ’toisia’.