Pauliina Aarva: Onko kokemus totta?

Kokemus on kaikille tuttua. Se on osa arkeamme. Koemme onnea, hämmästystä, kipua, surua ja makuja. Koemme samoja asioita kukin hyvin eri tavoin, yksilöllisesti. Voiko tällaiseen kokemukseen luottaa? Onko se totta? 

Tässä kirjoituksessa kuvaan fysikalistisen naturalismin ymmärrystä kokemuksesta, johon jo viittasin tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa. Kommentoin erityisesti filosofi Galen Strawsonin näkemyksiä aidosta naturalismista (real naturalism). Kokemus voi aidon naturalismin mukaan olla fysikaalista eli aineesta ja energiasta koostuvaa, vaikka sitä ei tällä hetkellä pystytä fysiikan tutkimuksin osoittamaan. Tämä johtuu fysiikan hiljaisuudesta, johon palaan kirjoituksessani myöhemmin.

Kokemus voidaan nähdä myös toisin eli luonteeltaan dynaamisena, konstruktiivisena ja ympäristöön toiminnallisesti kytkeytyvänä. Kokemuksen suhdetta todellisuuteen voidaan tulkita pragmatistifilosofi William Jamesin (1842-1910) ajatteluun nojaten siten, että sitä, mikä vaikuttaa todellisuuteen, on myös kutsuttava todellisuudeksi. Toisin sanoen, jos kokemuksilla on joitakin vaikutuksia, ne ovat todellisia eli totta. Pragmatismin toisen klassikon, John Deweyn (1859-1952) mukaan kokemus ymmärretään ajattelun, toiminnan, sosiaalisten ja kielellisten merkitysten ja niiden seurausten muodostamaksi sensomotoriseksi järjestykseksi.. 

Mielestäni kokemuksen pragmatistinen määrittely on monilla tieteen aloilla järkevää ja käyttökelpoista. Aidon naturalismin mukaista ymmärrystä kokemuksesta puolestaan pidän kiinnostavana ja virkistävänä. Se edustaa jonkinlaista säröä tai murtumaa sellaisessa maailmankuvassa, jonka teorian mukaan kaikkeus ja kaikki sen oliot koostuvat ainoastaan fysikaalisesta aineesta ja kaikki kokemukset, henkiset ilmiöt mukaan lukien,t ovat palautettavissa eli redusoitavissa aineeksi. Aidon naturalismin mukaan kokemus ei välttämättä palaudu nykyfysiikan mitattavissa olevaan aineeseen.   

Luonnontieteellisessä selitysmallissa inhimillistä kokemusta pidetään sen subjektiivisuuden vuoksi epäluotettavana. Se saatetaan sulkea tutkimuksen ja sen käsitteistön ulkopuolelle siksi, että ei ole menetelmiä tutkia kokemusta kokemuksena. Luonnontieteet perustuvat fysikalistiseen naturalismiin. Se on maailmankuva, jossa todellisuudeksi ymmärretään vain fyysinen maailma ja jossa kaikki todellisuuden ilmiöt ovat selitettävissä luonnontieteellisesti fysiikan, kemian, matematiikan ja biologian avulla. Jos ilmiöitä ei pystytä tällä tavoin todentamaan, niitä ei fysikalistisen naturalismin katsannon mukaan pidetä todellisina tai tutkimisen arvoisina. Monet kokemukset ovat tällaisia ilmiöitä. Tietoisuuskin on jäänyt luonnontieteelle vielä arvoitukseksi.  

Tietoisuuden katsotaan nykytieteessä jollakin toistaiseksi tuntemattomalla tavalla kehittyneen aineesta laadullisesti erilaiseksi kuin biologinen keho on. Samalla silti ajatellaan, että tietoisuuden täytyy olla kytkeytynyt aineeseen. Esimerkiksi Tiede-lehden numerossa 7/2020 todetaan, että ”koska tietoisuus kipunoi aivoissamme biologisina prosesseina, ovat aivotutkijat nousseet avainasemaan sen salaisuuksien selvittämisessä.” Kokemus osana tietoisuutta ymmärretään usein neurokemiallisena liikehdintänä, jota määrittää kosmologi Kari Enqvistin ilmaisua lainaten ”hermosignaalin pulssinleveys”. Tietoisuuden ruumiillisuus ja mielen keholliset mekanismit ovatkin ajankohtaisia aivotutkimuksen kohteita. 

Aito naturalismi

Galen Strawson määrittelee kokemuksen tietoiseksi subjektiiviseksi tilaksi, joten se kuuluu hänen ajattelussaan tietoisuuden käsitteen piiriin. Nykytiedon valossa tietoisen kokemuksen erityisen tärkeitä rakennuspuita ovat kehollisuus ja tunteet.

Filosofian ”kovaa pähkinää” eli tietoisuuden ja aineen, esimerkiksi kokemuksen ja kehollisuuden välistä  suhdetta Galen Strawson pyrkii ratkomaan väittämällä, että kokemus, jossa yhdistyvät kehon ja mielen tilat, aistimukset ja tuntemukset, on fysikaalista. Se on fysikaalista, vaikka nykyfysiikka ei pysty selittämään sitä kokonaan. 

Strawson väittää myös, että materia on mahdollisesti tietoista jollakin tavoin, mutta emme tiedä miten. Tämä on mielestäni samantasoinen väite kuin se, että tietoisuus mahdollisesti kehkeytyy materiasta (aivojen avustuksella), mutta emme tiedä, miten.  

Galen Strawsonin mukaan aito naturalismi hyväksyy kokemuksen faktana, mikä erottaa aidon naturalismin yllä kuvatusta fysikalistisesta naturalismista. Strawson väittää, että kokemus on aidosti todellisuutta ja että se on vieläpä fysikaalista.Hän esittää teoksissaan The Subject of Experience (2017) ja Things That Bother Me: Death, Freedom, the Self, Etc (2018) tälle väitteelle perustelut, jotka vapaasti muotoiltuna tulkitsen näin: 

Varmuus yksilöllisestä olemisestamme nojaa juuri kokemukseemme. Jokainen meistä tietää, että itse (“minä”) on olemassa. Lukiessasi tätä tiedät, että sinä luet.  Asian totesi jo René Descartes 1600-luvulla (“Cogito, ergo sum” = “Ajattelen, siis olen”). Havaitsemme toisenkin yleisen varmuuden: tiedämme, että meillä on tietoisuus ja siihen kuuluva tietoinen kokemus, joka on subjektiivinen, laadullinen ominaisuus (“kvalia”).

Kokemus on fakta 

Jokaiselle, joka kokee todellisuuden puhtaasti ja luonnollisesti, kokemus on varmasti tunnettu, luonnollinen tosiasia. Se on välttämätön, ilmeinen ja todellinen aidon naturalismin lähtökohta. Siinä on suoraa realismia koskien tietoista kokemusta. Strawson tarkoittaa suoralla realismilla sitä, että kokemus on todella jonkun ihmisen oikeasti ja konkreettisesti läpielettyä tapahtumaa todellisessa elämässä. 

Otetaan esimerkiksi kivun tai värin tuntemus tai jokin maku: kun vaikkapa kuusivuotiaalle annetaan ruokaa, jonka mausta hän ei pidä, hän reagoi kokemukseensa jollakin tavalla. Realismi tarkoittaa tällöin sitä, että kokemus on suoraa. Kysymys ei ole siitä, onko esimerkiksi kivun, värin tai maun kokemus objektiivisesti, ulkopuolisen arvioimana, oikea. Kokemus ymmärretään suoran realismin näkökulmasta sellaisena asiana, että me tiedämme varmasti, kun se meillä on. Tällainen kokemus on suoraa, ei analyyttista.

Ihmisellä voi tietysti olla ulkoisten kriteerien perusteella totuudenmukaisiksi tai harhaisiksi määrittyviä kokemuksia maailmasta ja jopa omista tiedoistaan ja kyvyistään. Mutta kokemus kokemuksena on todellista riippumatta siitä, vastaako se muiden määrittämää todellisuutta. Uni on kokemus. Musiikin kuuntelusta saa kokemuksia. Kauhuleffa synnyttää pelon kokemuksia. 

Strawsonin mukaan kokemus on suoraa tietämistä jostakin asiasta. Siinä on elettyä kvalitatiivista eli laadullista piirrettä, joka ymmärretään täsmälleen sellaisena kuin se tavallisessa elämässä ilmenee. Kun meillä on jokin kokemus, tiedämme, että se meillä on. Kun maistaa vaikkapa omenaa, se on riittävää ja välttämätöntä, jotta tietää, miltä omena maistuu. Kun ihmisellä on tuo maun kokemus, se on sen asian tietämistä. Vaikka kokemus olisikin jossain suhteessa “väärä”, esimerkiksi suhteessa siihen millaisena muut asian kokevat, niin kuitenkin yleinen ymmärrys siitä, mitä kokemus on, on juuri sen kaltainen kuin kuusivuotiaan kokemus pahanmakuisen ruuan maistamisesta. Me siis tiedämme, mitä kokemus on.

Kokemuksen  määrittely suoraksi tietämiseksi kiistää fysikalistisen väitteen, että itse asiassa emme tiedä, mitä kokemus on. Kyllä me tiedämme. Se on yksinkertainen asia, mutta tämä pitää Galen Strawsonin mukaan sanoa ääneen nykyisessä akateemisessa ilmastossa. 

Näin määriteltynä kokemuksellisuutta ei voi redusoida ei-kokemukselliseksi. Jos naturalistiksi itsensä mieltävä ei hyväksy kokemusta luonnonmukaiseksi asiaksi, niin Strawsonin mielestä hän ei ole aidosti naturalisti, koska hän epäilee varmasti tiedetyn luonnollisen tosiasian olemassaoloa. Hän kieltää tosiasian, joka on kaikkein varmimmin tiedetty yleinen ja luonnollinen fakta. Tämä on Strawsonin mukaan keskeinen testi sille, onko ihminen aito naturalisti vai ei. 

Fysiikan hiljaisuus kätkee todisteita

Galen Strawsonin mukaan ne, jotka ajattelevat, että kokemus ei voi olla fysikaalinen, eivät ymmärrä fysiikan hiljaisuutta eli sitä osaa fysiikasta, joka ei pysty selittämään ja kuvaamaan jotakin asiaa. Fysiikalla on rajansa. Se ei kerro mitään siitä, miltä todellisuus tuntuu. Se vaikenee elämäntunnusta eli reaalisesta, todellisesta elämästä, joka on täynnä kokemuksia.

Aidot naturalistit tajuavat, että fysiikan tarjoama tutkimustieto ei anna perusteita ajatella, että kokemus ei voisi olla yhtä fysikaalinen kuin esimerkiksi sähkövaraus. Kokemus näyttää toki ulkoisesti erilaiselta kuin mikä tahansa käsin kosketeltava fysikaalinen esine, mutta tämä ei ole Strawsonin mukaan riittävä perustelu sille, että kokemus ei voisi olla kokonaan fysikaalista. On myös totta, että kokemus näyttää erilaiselta kuin fysikaalinen aine sellaisena kuin se tavallisesti fysiikan laboratorioissa hahmotetaan, mutta tämäkään ei anna syytä ajatella, että kokemus ei voisi olla täysin fysikaalista. 

Mehän emme tiedä tarpeeksi fysikaalisen maailman luonteesta väittääksemme, että sillä ei voi olla tietoisuutta ja siten myös kokemuksellisuutta. 

Aito naturalisti ei voi hylätä ajatusta, että fysikaalinen voisi olla täysin mentaalista.  Ei myöskään ole välttämätöntä olettaa, että fysikaalisella on kokonaan kokemuksellinen luonne. Saattaa kuitenkin olla niin, että kaikki fysikaalinen todellisuus on sellaista, että sillä on jotakin kokemuksellisia piirteitä. (Aihetta ovat pohtineet myös Thomal Nagel (2014) ja Bernardo Kastrup (2019).)

Panpsykismissä esimerkiksi ajatellaan, että esimerkiksi luontokappaleissa, puissa, järvissä ja maassa on tietoisuutta, kokemuksellisuutta tai henkeä. Aidon naturalistisen ajattelun perusteella ei tarvitse hylätä mahdollisuutta, että näin on. Toisaalta ei myöskään tarvitse hylätä mahdollisuutta, että panpsykismi on virheellinen kaikissa muodoissaan ja että fysikaalisella todellisuudella on kokemuksellista luonnetta ainoastaan, kun se on organisoitu tietyllä tavalla, toisin sanoen silloin kun se on  organisoitunut meidän aivoissamme.

Olipa miten tahansa, kaikki aidot naturalistit suhtautuvat realistisesti kokemukseen ja hyväksyvät sen juuri sellaisena kuin se on ja ilmenee. Sen olemassaolohan on varmasti tiedetty luonnollinen tosiasia. Aidot naturalistit arvostavat kokemuksen perusdataa eli siis kokemusta itseään. He kieltävät villin antinaturalistisen opin, joka suhtautuu tällaiseen perustavanlaatuiseen faktaan ikään kuin suurena ongelmana ja joka käsittelee sitä asettamalla sen kyseenalaiseksi enemmän tai vähemmän näkyvästi. Tieteessäkin, kuten lääketieteessä, kokemusta on väheksytty, ja edelleen saatetaan väittää, ettei sitä voi tieteellisesti tutkia. 

Mikään fysiikassa tai ylipäänsä luonnontieteessä ei tue kokemuksen totuudellisuuden kieltämistä tai kyseenalaistamista millään tavalla. Kokemus on kokijalleen totta. Se on yhtä totta kuin sekin, että emme näe tai ymmärrä, kuinka fysiikan tutkimuksen väitteet sopivat sujuvasti yhteen kokemusta koskevan aidon naturalismin esittämien faktojen kanssa. Ymmärryksen puute kuvastaa ihmisenä olemisen epävarmuutta ja haurautta, johon liittyy paljon ei-tietämistä. 

Ei ristiriitaa, vaan vaikeus integroida

Kuitenkaan näiden seikkojen ‒ sen että ”kokemus on kokijalleen totta” ja että ”emme ymmärrä, miten tämä väite sovitetaan yhteen fysiikan väitteiden kanssa” ‒ välillä ei ole selkeää yhteentörmäystä. Ei ole ristiriitaa fysiikkaa koskevien väitteiden ja kokemusta koskevien faktojen välillä. On ainoastaan vaikeus integroida näitä kahta kuvailevaa mallia toisiinsa.

Galen Strawsonin mukaan kokemusta ei voi järkisyin väittää olemattomaksi tai edes kyseenalaistaa sitä.  Tosin ei ole olemassa todistetta kokemuksellisen olemassaolosta konkreettisessa todellisuudessa. Ei ole myöskään evidenssiä siitä, että konkreettisessa todellisuudessa olisi ei-kokemuksellista. Tällaista evidenssiä ei voi ollakaan. 

Tässä kohdassa moni ajattelee olevan teoreettisesti ja ontologisesti ”taloudellisempaa” ja siis  yksinkertaisempaa olettaa aineen epäkokemuksellisuus mieluummin kuin aineen kokemuksellisuus todellisuuden peruselementtinä. Galen Strawsonin mielestä asia on juuri päinvastoin. Hänen perustelunsa on se, että mehän tiedämme, että kokemus ja kokemuksellinen todellisuus ovat olemassa, Sen sijaan me emme tiedä, että on olemassa jotakin ei-kokemuksellista todellisuutta.

Koska kokemus näyttää olevan tosiasia, todellisuuden kokemuksellinen puoli kannattaa ottaa todesta – myös tieteellisessä tutkimuksessa.   

Kirjallisuutta:

Alhanen K. 2013. John Deweyn kokemusfilosofia. Gaudeamus, Helsinki. 

Dewey J. 1929/2012. Kokemuksen ja järjen muuttuneet käsitykset. Kirjassa Filosofian uudistaminen. Vastapaino, Tampere,113-133.

Enqvist K. 2013. Ei toivoa, ei toivottomuutta. Teoksessa Pelkonen R., Huttunen MO., Saarelma K. (toim.) Sairaus ja toivo. Kustannus Oy Duodecim. Bookwell Oy, Helsinki, 207–212.

Honkasalo M-L. 2017. Johdanto. Kirjassa Mielen rajoilla. SKS. Turenki, 11-84.

James W. 1907. Pragmatism. E-book. Kindle edition.

James W. 1902/2011. The Varieties of Religious Experiences. Digireads.com Publishing. 

Kastrup B. 2019. The idea of the world. A multi-disciplinary argument for the mental nature of reality.  iff Books, Hampshire. 

Lehtonen J. 2011. Tietoisuuden ruumiillisuus. Mieli, aivot ja olemassaolon tunne. Bookwell, Porvoo.

Nagel, T.  2014 Mieli ja Kosmos. Miksi materialists-darwinistinen luontokästys on lähes varmasti epätosi. Basam Books.

Strawson G. 2017 The Subject of Experience. Oxford University Press, New York. Kindle Editon.

Strawson G. 2018. Things That Bother Me: Death, Freedom, the Self, Etc. New York Review Books. Kindle Edition, 152-175.

Toikkanen J. &  Virtanen I.A. 2018. Kokemuksen käsitteen ja käytön jäljillä. Teoksessa Toikkanen J. & Virtanen I.A. (toim.) Kokemuksen tutkimus VI. Kokemuksen käsite ja käyttö. Lapland University Press,  Rovaniemi, 7-24.

Tuuri K. & Peltola H-R. 2018 Toinen persoona musiikillisen kuuntelukokemuksen tutkimisessa. Teoksessa Toikkanen J. & Virtanen I.A. (toim.) Kokemuksen tutkimus VI. Kokemuksen käsite ja käyttö. Lapland University Press, Rovaniemi, 149-168.

Pauliina Aarva on yhteiskuntatieteiden tohtori ja terveyden edistämisen dosentti Tampereen yliopistossa. Tämä kirjoitus päättää hänen kolmiosaisen kokemustietoteemaisesta juttusarjansa, josta ovat aiemmin ilmestyneet osat “Kokemus parantumisen tutkimuksessa” ja “Kokemusnäyttö ja parantuminen”.